Äitini sisko muutti joskus 1970-luvulla omakotitalosta kerrostaloon. Hänen kätköistään sain pelastettua monta uskomattoman ihanaa tavaraa. Mielestäni tavarat olivat ihania mutta monen muun mielestä rojua. Yksi ehdottomasti arvokkaimista on veivigrammari ja siihen kuuluvat vanhat savikiekot. Eräs tätini ystävätär oli valmis ostamaan koko paketin ja maksamaan siitä kokonaiset viisi markkaa. Onneksi uskalsin silloin tädiltäni kysyä, että saisinko minä soittimen ja levyt. En tiedä voitteko kuvitella sitä onnea kun hän lahjotti ne minulle. Kyseinen ystävätär ei muutoksesta ollut iloinen. Kuten sanoin sain minä muutakin tavaraa pelastettua ja esim. hän oli heittämässä tällaisen kirjan roskiin.
           
Tämä kirja on kakkina näinä vuosina aina kulketutunut kanssani asuinpaikasta toiseen. Välillä siitä ja sen tarpeellisuudesta on käyty mieheni kanssa kovia kiistoja. En ole kuitenkaan koskaan suostunut siitä luopumaan. Aika iso se on ja ei se mikään kodin kaunistuskaan ole. Mutta sisältö se se on aina merkinnyt minulle paljon. Pitäisikö minun jo paljastaa mitä kirjan sisältä löytyy.

Kirja on täynnä vanhoja postikortteja 1900-luvun alkupuolelta. Vanhin on vuodelta 1903 ja uusin vuodelta 1935. Olen aina miehelleni sanonut, että näille korteille löytyy vielä joskus jonkin käyttö. Nyt näin on käynyt koska minulla on omasta takaa vintageen sopivia aihioita. Tulen skannaamaan kaikki nämä kortit ja sillä lailla saatan ne digitaaliseen muotoon. Tällä lailla alkuperäiset kortit säilyvät ja voin kopioilla tehdä mitä haluan.