Oltiin miehen ja koirien kanssa viikon Inarissa. Vierailimme mieheni veljen ja hänen vaimonsa luona. He omistavat osuuden Inarissa olevasta mökistä ja erämaamökistä. Oli ihan mukava käydä talvella näin pohjoisessa. Itse en koskaan aikaisemmin ole ollut talvella Lapissa ja kokemuksena tämä ei ollut ollenkaan hassumpi. Suurempia intohimoja Lappi ei minussa edelläänkään herätä. Meiltä meni matkaan n. 14 tuntia ja ajokilometrejä kertyi yhteen suuntaan n. 1100 km.
Kartasta näkyy suunnilleen missä olimme. Mökki sijaitsee todella kauniilla paikalla ja se mitä kaupunkilaista viehätti, että vesi tuli ja meni. Ainoa puute oli ulkohuusi.
Nukuimme yläkerrassa ja maisemat olivat huikeat.
Oli ihana aamulla herätä ja katsella tällaista maisemaa. Pojilla oli tottakai verkot järvessä ja kalaakin saimme. Kulkuvälineenä kalastusretkillä heillä oli moottorikelkka + reki.
Näistä kaloista teimme keittoa ja se oli HYVÄÄ.
Teimme yhtenä päivänä retken porukan omistamalle erämaamökille. Ajoimme pohjoiseen Sevettijärvelle päin n. 37 km. Erämaamökki oli seitsemän kilometrin päässä tiestä.
Sevettijärvelle oli matkaa 27 km ja Norjaan 60 km. Pohjoisessa oltiin.
Matkaa sinne teimme moottorikelkalla ja reellä. Mieheni veli ajoi kelkaa ja me kaikki muut istuimme herroiksi reessä.
Matkan varrella oli poroaita, joka hetkeksi hidasti matkantekoa.
Matkustettuamme tovin tulimme vihdoin perille erämaakämpälle. Sinne oli rakennettu pieni mökki, vaja ja rantasauna. Kuten kaikissa kunnon mökeissä niin myös täällä oli televisio.
Koirat nauttivat täysin rinnoin.
Varsinkin mielenkiintoa ja kummastusta herätti puussa ollut porontalja.
Kaikkiin hassuihin paikkoihin ne miehet haluavat rakentaa. Vai mitä!
Iltaisin aika meni rattoisasti kirjoja lukiessa ja televisiota katsellessa. Saunakin lämmitettiin joka päivä. Paljon ei ihmisiä viikolla näkynyt mutta sen kerran kun niitä näki niin pakkohan siitä kuva oli ottaa.
Tarkkaan kun katsoo niin tuossa kuvassa näkyy mustia piesteitä. Tämän lähemmäksi en muihin ihmisiin mökillä törmännyt. Kävimme yhtenä päivänä Inarissa kaupassa ja silloin toki tuli ihmisiä nähtyä. Tottakai meidän piti sitten kotimatkalla poiketa Kaamasen kievarissa "kahville".
Kävimme myös porotilalla hakemassa porolihaa. On se kallista parin kilon köntsä maksoi 50 euroa. Itse en niin paljon porosta pidä, että olisi tullut ostettua. Pitihän niistä kotiporoista kuitenkin kuviakin ottaa.
Talon emäntä valitteli, että sääli kun porot olivat päivälevolla. Olisivat kuulemma muuten varmasti tulleet tervehtimään. Olivat todella persoja herkkujen ja rapsutusten perään. Onneksi koirat ei ollut tässä reisussa matkassa mukana. Olivat jääneet kotimiehiksi ja pihallahan oli mainiota seurata tapahtumia terassilta ja pihalta tarkkailen.
Koko viikkona en nettiä aukaissut kun se ei toiminut. Vähän olin pettynyt. Myöskään kännyköiden toiminnassa oli toivomisen varaa. Liittymällä oli toiminnan suhteen suuri merkitys. Elisalla pystyi puhumaan sisällä mutta Soneralla piti siirtyä pihalle. Kotimatkalla otin viimeisen kuvan tästä upeasta vaarasta.
Omaan kotiin oli mukava palata. Poikaakin tuli viikon aikana ikävä. Mielessä oli koko ajan miten kaveri pärjäilee. Hyvin kaikki oli mennyt ja kämppä oli samassa kunnossa kun lähtiessä. Turhaan siis kaikki pelotteli, että kämppä on remonttikunnossa kun tullaan takaisin kotiin.
